Minulta on toivottu postausta etologian ja eläinten hyvinvoinnin maisteriopiskeluistani Ruotsissa sekä opintoihin hakemisesta ja tässä kirjoituksessa kerronkin hieman yleisesti opiskelemistani kursseista, sekä reflektoin hieman kokemuksiani opetuksen toteutumisesta. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta olen koonnut tähän postaukseen vain lyhyesti joitain pääkohtia ja ajatuksia. Jos olet kiinnostunut kysymään lisää opinnoista SLU:ssa/kyseisessä maisteriohjelmassa, minulle voi lähettää kysymyksiä ja vastailen niihin ehtiessäni, mutta tarkemmat opintojen suorittamista ja hakuprosessia koskevat kysymykset kannattaa suunnata suoraan opintojohtajalle tai opintotoimistoon. Kokemuksia hakuprosessista sekä lukuvinkkejä lopusta.
Opintokokonaisuus tiivistettynä
- Yliopisto: Sveriges Lantbruksuniversitet SLU, kampus Ultuna (Uppsala) (suom. Ruotsin maataloustieteellinen yliopisto; engl. the Swedish University of Agricultural Sciences)
- Koulutusohjelman nimi, pistemäärä ja kesto. MSc Animal Science (Husdjurvetenskap), 120 ECTs, 2 vuotta
- Suuntaukset kurssivalintojen mukaan: Ethology and Animal Welfare, Animal Nutrition, Animal breeding and Genetics
- Opiskelutapa: Lähiopetus, 100 % opiskelutahti. (covid-19 pandemian vuoksi poikkeuksellisesti osin etänä)
- Koulutusohjelman verkkosivut: https://www.slu.se/en/education/programmes-courses/masters-programmes/animal-science/
Ensimmäinen opintovuosi 2020-2021
Ensimmäisen vuoden opinnot sisälsivät mm:
- Etologiaa ja soveltavaa etologiaa
- Eläinten hyvinvoinnin arviointia, eri arviointimenetelmiä
- Lainsäädäntöä eri maista, eri eläinlajeilla
- Etiikkaa (hyvin monesta näkökulmasta)
- Genetiikkaa, molekyyligenetiikan menetelmiä ja eläinjalostusta
- Tutkimuksen tekemiseen perehtymistä, tiedonhaun ja kriittisen ajattelun taitoja, tutkimushakemusten tekemisen harjoittelua
- Kestävän kehityksen näkökulmia ja niiden yhdistämistä myös eläinten hyvinvointiin
- Rakennussäädöksiä ja fysiikkaa/muuta laskentaa, rakennussuunnittelua
Opiskelut alkoivat elokuun 2020 lopussa ohjeistusluennolla kampuksella, josta saimme aikataulut myös alkavalle kaikille yhteiselle aloituskurssille. Lisäksi pari ensimmäistä viikkoa saimme tutustua pienissä ryhmissä sekä pienessä opiskelijatapahtumassa toisiimme, muihin kansainvälisiin sekä vähän ruotsalaisiinkin opiskelijoihin, yliopiston toimintaan ja palveluihin, kampukseen, Uppsalaan kaupunkina ja sen opiskelijakulttuuriin. Kampus on tässä vuoden aikana osoittautunut viihtyisäksi ja aika toimivaksi opintojen suhteen, vaikka pääosa opinnoista on tapahtunut etänä. Kirjaston palvelut vastaavat erinomaisesti opiskelutarpeisiin, ja monien kurssimateriaalien löytyminen verkosta helpottaa materiaalien saatavuutta (lue: ei kinaa kirjaston kirjoista). Kampuksella on myös hyviä työskentelytiloja ja mielenkiintoista toimintaa vapaa-ajalle.
Ennen opiskelujeni alkamista, koska kyseessä olisi minulle ensimmäinen etologian korkeakoulututkinto. Jännitys oman osaamisen riittävyydestä, oli aiheeton, koska taso oli onneksi itselleni sopiva ja kurssikaverit sekä opetus olivat sekä kannustavia että haastoivat kriittiseen ajatteluun. Opinnoissa käytiin läpi paljon aiemmin opiskelemiani asioita ja lisäksi sain syventyä tuttuihin asioihin, löytää sieltä uusia yhteyksiä, ja tutustua ihan uusiin asioihin. Sen sijaan, että meille esiteltäisiin vain ulkoa opeteltavia faktoja eläinten hyvinvoinnista, opetuksen pääpaino oli paljon tiedon hakemisessa, sen kriittisessä tarkastelussa ja tiedon uudelleen koostamisessa oppimistehtäviksi. Itseä kiinnostaviin aiheisiin, kuten hevosiin, koiriin ja muihin lemmikkieläimiin oli paljon mahdollisuuksia perehtyä, mutta erityisesti pidin myös uuden oppimisesta ruuantuotannossa käytettävien eläinten, eläintarhassa pidettävien eläinten ja luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin liittyen.
Luennot vaihtelevat: osa luennoista oli yleisiä ”inspiroivia luentoja” (inspirational lectures), joita pitivät aihepiirin kokeneet tutkijat ja aiheeseen sai halutessaan perehtyä lisää lukulistan artikkeleista tai muista lähteistä. Toisaalta kursseihin sisältyy paljon enemmän aiheeseen syventyviä ja käytännön työkaluja antavia luentokokonaisuuksia, joissa päästään hyvin yksityiskohtaisiin asioihin tutkimuksesta ja tosielämän sovelluksista ja jotka liittyvät jollain tapaa myös kurssin käytännön projekteihin. Esimerkiksi Animal environment -kurssilla rakennustekniikkaan ja säädöksiin sekä eläinten hyvinvointiin perehtyvät luento-osuudet valmistivat meitä tilavierailuja varten, teimme laskuharjoituksia eläinsuojien energiankäytöstä ja suunnittelimme mm. oman ryhmämme kanssa vapaakanalan, joka huomioi sekä lainsäädännön, kansalliset rakennussäännökset (tila, lämpö, ilmanvaihto, valo, ruokinta, eläintiheys jne.) ja eläinten hyvinvoinnin. Kaikki tentit ovat olleet etänä toteutettavia soveltavia open book testejä, joissa testataan tiedon hakua, kokoamista, arviointia ja soveltamista. Kysymykset liittyivät käyttäytymiseen, hyvinvointiin ja hyvinvoinnin säädöksiin.
Lukuvuonna 2020–2021 käymäni kurssit järjestyksessä. Lisää kursseista voi hakea SLU:n kurssihausta näillä nimillä. Tulevien kurssien sivuilla on myös avoimesti näkyvillä myös kurssin edellisen toteutuksen käyneiden opiskelijoiden palaute. Kurssien sisältö ja toteutus saattavat hieman muuttua vuosittain opiskelijoiden palautteen sekä opettajien ideoiden myötä, joten en kirjoita tähän liian yksityiskohtaisia asioita kurssien toteutuksesta. Koska SLU on maatalousyliopisto, pyörivät aiheet paljon mm. ruuantuotannossa käytettävien eläinlajien ympärillä, ja näistä lajeista myös luennoijilla oli paljon osaamista. Kuitenkin joka kurssilla oli mahdollista perehtyä myös lisää lemmikki- ja harrastuseläimiin sekä villieläimiin ja niistä järjestettiin myös luentoja.
- Animal science -a scientific perspective (elokuu-lokakuu)
- Kurssin tarkoitus oli perehdyttää opiskelijat eri eläintutkimuksen suuntauksiin ja tutkimusmenetelmiin eri luennoitsijoiden vetämänä sekä esitellä yliopiston ja tutkimusryhmien toimintaa. Itselleni ravitsemustutkimuksen kaikki yksityiskohtaisuudet olivat kaikista uusinta esitellyistä alueista. Kurssin lopputyö oli itsenäinen tutkimussuunnitelman teko vapaavalintaisesta aiheesta. Omaksi aiheekseni suunnittelin aiempien tutkimusten pohjalta hevosten pelokkuuden arvioinnin ja yhteyden eri elinoloihin.
- Viikoittain samassa ryhmässä työskentelyä etänä tai kampuksella ennen kuin opetus ja ryhmätyöt piti siirtää kiristyneen pandemiatilanteen takia kokonaan etänä toteutettavaksi. Tehtävänä oli lukea läpi tutkimusartikkeleita ja arvioida niitä kriittisesti ryhmänä arvioiden mm. tutkimuksen tarkoituksen selkeyttä, menetelmien sopivuutta ja eettisiä näkökulmia sekä antaa ehdotuksia kuinka parantaisi tutkimusasetelmaa. Ryhmässä koostimme aina raportin keskusteluistamme ja arvioistamme ja palautimme sen aina muutaman tunnin työskentelyn päätteeksi.
- Kurssin aikana saimme myös lisätietoa tuleville kursseille hakemisesta.
- Animal behaviour and welfare (loka-tammi)
- Kurssin pääaiheina: Etologiaa, käyttäytymisen mittaamista, eläinten hyvinvoinnin määrittelyä ja mittaamista, lainsäädäntöä ja arvoja, asenteita
- Vierailu SLU:n tutkimustilalle Lövstaan (noin 15 km Uppsalasta), jossa observoimme vasikoita ja nautoja. Hevostallivierailussa Zoomin välityksellä arvioimme mm. hevosten elinolosuhteiden sopivuutta hevoselle lajina, sekä hevosten käyttäytymistä. Myöhemmin koostimme esityksiä käyntieihin liittyen.
Joka kurssilla tutustutaan myös vähintään parilla luennolla eläinten hyvinvoinnin tutkimuksen historiaan eri näkökulmista (mm. käyttäytyminen ja oppiminen, eläinten pito, genetiikka, hyvinvoinnin arviointi), mutta tällä kurssilla aiheeseen perehdyttiin erityisen paljon ja aiheesta oli saatavilla hyvää oheislukemista. Etologian ja hyvinvoinnin tutkimusalojen historiaan tutustuminen ja etiikan näkökulman tuominen mukaan kaikkeen tekemiseen on tärkeää, jotta ymmärtää paremmin mistä nykyajan käytännöt ovat voineet saada motivaationsa, sekä mitä arvoja ja ajatuksia on pohjalla. Myös aiempien tutkimusten läpikäyminen ja menetelmien kehitys tuo arvokasta lisäymmärrystä mistä tutkimusalalla on lähdetty ja mihin nyt ollaan menossa. Tieteenala on kehittynyt vuosikymmenten aikana monen erillisen tieteenalan risteymästä monitieteiseksi ja tunnustetuksi tieteenalaksi, jolla on merkitystä sekä alan sisäisesti että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kurssilla tutustuimme paljon myös mm. eläinten hyvinvoinnin arvioinnin menetelmiin ja käyttäytymisen mittaamiseen, ja mitä etuja ja rajoituksia eri menetelmissä oli.
Ryhmätöissä meillä oli mahdollisuus kerätä tietoa ja analysoida erilaisia eläinten hyvinvointiin liittyviä teemoja/aiheita eläinten kohtelusta, koe-eläimiin ja villieläinten pyydystämiseen lemmikeiksi. Koska ryhmän jäsenet omasivat hieman erilaisia taustoja, olivat keskustelut erittäin mielenkiintoisia, vaikka aiheet herättivät myös kritiikkiä siitä, miten jokin eläimiin kohdistuva toiminta voi olla vielä tämän päivän tietämyksessä laillista (esimerkiksi edellä mainitsemani villieläinten tai kalojen pyydystäminen lemmikeiksi), ja kuinka erilainen kohtelun minivaatimukset saman lajin eläimillä voi olla laissa riippuen missä maassa ne ovat ja millainen status niillä on.
- Animal environment, housing and welfare (tammi-maalis)
- Eläinten pitopaikkoja koskevat rakennussäädökset ja lainsäädännön minimivaatimukset erilaisista resursseista
- Tilavierailut Zoomin välityksellä (lammas, sika, kana, nauta), joissa esiteltiin tilan toimintaa ja kuinka tilat ovat huomioineet lajien tarpeet ja rakennussäännökset rakentamisessa, ja kuinka mm. koneiden käyttö ja automatisointi toimii tiloilla.
- Kurssilla perehdyimme eläinten terveyden, hyvinvoinnin ja asumisolosuhteiden välisiin suhteisiin tyypillisimmillä kotieläinlajeilla (nauta(lypsynaudat ja lihakarja), munijakanat, lihabroileri, lampaat, siat, hevoset), sekä rakennussäädöksiin. Vaikka kurssin sisälsi paljon teknisiä luentoja, laskentaa ja rakennussuunnittelua, oli luennon anti hyvin sidottu joka osassa eläinten hyvinvointiin. Onkin syynsä, miksi sillä on väliä millaisissa oloissa eläimet asuvat, jotta niillä olisi hyvä asumismukavuus ja hyvä terveys. Eri eläinlajit ja eri ikäryhmät tai eri tiineysvaiheessa olevat yksilöt saman lajin sisällä voivat vaatia mm. erilaisia lämpötiloja. Sisärakennuksissa tulee olla toimiva ilmanvaihto ja pohjien tulee olla turvalliset ja makuupaikkojen pehmeät, kuivat ja puhtaat. Lisäksi erityisesti elintarviketuotannossa, jossa käytetään eläimiä, on todella tarkat hygieniasäädökset. Mielenkiintoista oli eri rakennusratkaisujen edut ja rajoitteet eri näkökulmista, ja myös kuinka osaltaan taloudelliset tekijät voivat rajoittaa lisätilan rakentamista eläimille, jotta ne voisivat liikkua enemmän. Koen, että hyvinvoinnin näkökulmasta kurssi keskittyi enimmäkseen eläinten terveyteen, ja hieman myös lajityypilliseen käyttäytymiseen ja eläinten tunnekokemuksiin, mutta terveys korostui eniten meille annetuissa suunnitteluprojekteissa. Jonkin verran koin, että esimerkiksi lajityypillisten käyttäytymistarpeiden korostaminen suunnitteluprojekteissa herätti kritiikkiä siitä, että se olisi liian epärealistista toteuttaa tai se ei olisi ekonomista, ja esimerkiksi ulkona pidossa on myös paljon terveysriskejä. Olisi ollut mielenkiintoista puhua enemmänkin siitä, mitkä ovat ne eri riskit esimerkiksi sisällä ja (edes osittaisessa) ulkona pidossa ja kuinka paljon esimerkiksi ulkonapidon riskit vähenisivät, jos eläinten ulkoilualueet rakennettaisiin kunnollisiksi (esim. tukeva, ei liukas pohjamateriaali ulkoaitaukseen, virikkeiden tärkeys alueen käyttöastetta tarkastellessa jne).
- Mielenkiintoisena keskusteluna nousi myös esiin, miten esimerkiksi hevostallilla työ on suurimmalta osin manuaalista, mikä lisää työn kuormittavuutta. Esimerkiksi tallitöissä ollaan usein toispuoleisesti kiertyneellä selällä (karsinoiden siivous) ja tehden toistuvia kuormittavia liikkeitä. Monilla muilla kotieläinlajeilla rakennusten suunnittelussa huomioidaan enemmän esimerkiksi lannanpoiston ja automatisointi ja koneiden avustus heinän/olkien siirtämisessä ja kuivikkeen kuljettamisessa. Molemmissa tavoissa on varmasti omat puolensa. Olen kuitenkin usein ajatellut tallitöitä paljon tehneenä miten kiire, edestaas kulkeminen ja kuormittava työ voivat pilata muutoin ihanan työn. Omasta kokemuksestani pihattotalleilla kuormitus on ollut pienempää, kun edes osittain on mietitty työn tekemistä mahdollisimman helpoksi ja hyödynnetty koneellista voimaa. Maatiloilta voisi varmasti hyödyntää lisääkin ideoita tallirakentamiseenkin.
- Animal genetics -health, behaviour and welfare (maalis-kesä)
- Pääaiheina: Genetiikan perusteet, molekyyligenetiikan työkalut ja eläinten jalostusohjelmien suunnittelu. Genetiikan ja jalostuksen etiikka.
- Kaksi projektia: ryhmäprojekti ja yksilöprojekti
- Ryhmäprojekti, jossa kukin ryhmä työskenteli vuorollaan yhden case tapauksen vaiheen kanssa (yhteensä 3 vaihetta/tapausta). Oma ryhmämme harjoitteli parametrien estimointia ja jalostusominaisuuksien valinnan ja määrittelyn kanssa aiheena kanojen osteoporoosi ja luunterveyden edistäminen. Seuraavaksi otimme työn alle toisen ryhmän aloittaman työn (koirien luonteen piirteiden jalostus/periytyvyys) ja pohdimme molekyyligenetiikan työkaluja jalostukseen. Kolmannessa vaiheessa suunnittelimme kahden muun ryhmän aloittaman jalostusohjelman sikojen äidillisen käyttäytymisen edistämiseksi. Kaikki vaiheet esitettiin digitaalisesti muulle kurssiryhmälle sekä kurssia arvioiville opettajille.
- Yksilöprojekti: Käyttäytymisen tai terveyden genetiikkaan liittyvä tutkimusprojektin suunnittelu ja tutkimusanomuksen laatiminen. Oma projektiehdotukseni käsitteli varsojen vieroituksen epigeneettisiä vaikutuksia. Projektin aikana meille jaettiin henkilökohtaiset ohjaajat ja itse sain projektiohjaajaksi meitä opettavan tutkijan, joka on asiantuntija epigenetiikan suhteen, mutta ei hevosten. Hän auttoi mm. minua valitsemaan oikeat tutkimusmenetelmät eri vaihtoehdoista. Lopullinen kirjallinen tutkimusanomus palautettiin arvioitavaksi opettajille sekä muille opiskelijoille ja lisäksi suunnitelmat esitettiin virtuaalisesti. Sain ilokseni tutkimussuunnitelmastani erittäin kannustavaa palautetta. 🙂
- Teimme etänä myös kaksi tietokoneharjoitusta (etänä) koirien lonkka- ja kyynärterveyden mallintamisesta tilastollisen analyysiohjelman avulla käyttäen dataa oikeista koirien kuvantamisista sekä koirien sukulaisista. Tässä harjoituksessa pyrittiin esimerkiksi testinomaisesti rakentamaan tilastollista mallia, jonka avulla uusista tapauksista voitaisiin ennustaa mihin terveysryhmään koirat kuuluvat ja laskea niiden arvioitua geneettistä jalostusarvoa. Harjoituksista kirjoitettiin raportit, joissa täytyi selittää mm. terveysvaivan biologinen tausta, datan muokkaaminen, tilastollinen malli ja sen periaate, sekä arvioida tuloksia. Harjoitus oli mielenkiintoinen, mutta en suosittelisi jatkossa tällaisia harjoituksia järjestettäväksi etänä, vaikka muutoin olen nauttinut etäopiskelusta.
- Kurssi oli kokonaisuudessaan haastava ja vaati paljon suunnittelua. Perusteet genetiikasta ja molekyyligenetiikasta olin saanut aiemmissa biolääketieteen opinnoissani ja nyt pääsin syventymään aiheesta ihmisten sijaan muihin eläimiin, mistä olin hyvin innoissani. Hyvä perusosaaminen helpotti myös kurssin työtaakkaa. Sisältö oli hyvin opettavainen ja kurssin lopuksi löytyi myös selkeä ajatus siitä, mitä pitää vielä kehittää omassa osaamisessa aihepiirin suhteen. Oma vaikutelmani kurssista oli se, että genetiikalla sekä geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen ymmärtämisellä on tulevaisuudessa vahva paikkansa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kurssilla nousivat esiin niin ajankohtaiset eettiset näkökulmat lemmikkieläinten jalostukseen, kuin ruuantuotannossa käytettävien eläinten terveyteen ja tuotantoon liittyvän jalostustuksen hyvät puolet, kuin toisaalta esimerkiksi suuren suorituskyvyn/tuottavuuden mahdolliset haittapuolet. Eläinten jalostustyö on myös hyvin haastavaa, sillä siinä ovat päällekkäin monien sidosryhmien intressit terveydestä taloudellisuuteen tai kuinka ymmärretään jalostuspiirteiden keskinäinen vuorovaikutus. Lopuksi, vaikka geneettisessä valikoinnissa on potentiaalia, ei se ole taikakeino, joka korvaisi eläimen lajityypillisiin tarpeisiin vastaavan ympäristön ja ruokinnan tai eläimelle mieluisia kokemuksia edistäviä käsittelytapoja.
- Humans, Animals, Ecosystems -the One Health Approach in a Sustainable Global Animal Production (tammikuu-kesäkuu, osa-aikainen kurssi)
- Kurssi käsitteli One Health ja One Welfare käsitteitä eli ihmisten, eläinten ja ympäristön yhteistä terveyttä ja hyvinvointia eläintuotannon näkökulmasta. Se järjestettiin kerran viikossa pidettävän iltaluennon ja arvosteltavien esseetehtävien muodossa.
- Aiheet sisälsivät ruuantuotannossa käytettävien eläinten terveyttä ja hyvinvointia globaalisti, maankäyttöä ruuantuotannossa eläimille, maatalouden sidosryhmiä ja niiden sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia. Erityisesti huomiota kurssilla sai mikrobilääkeresistenssi, joka on vaarana sekä eläimille että ihmisille. Kurssin osallistujien kesken heräsi paljon keskustelua myös siitä, kuinka maatalous voi vastata kestävällä tavalla tulevaisuuden ruuantuotantohaasteisiin eri alueilla ja eri näkökulmien huomioimisella. Erityisen mielenkiintoista oli oppia lisää kehittyvien maiden olosuhteista ja haasteista. Mielestäni kestävää kehitystä ja tasavertaisuutta mahdollisuuksissa hyvään eläinten hoitoon ei voi sivuuttaa, kun puhutaan eläinten hyvinvoinnista. Vaikka kurssilla puhuttiin paljon mm. eläintuotannon päästöistä, sekä ruuantuotannon tasavertaistamisesta, koin erityisesti mielenkiintoiseksi sen, kuinka ylipäätään esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo tai käsiksi pääsy tietoon ja ammattilaisneuvontaan (esim. maatalousneuvonta tai eläinlääkärin palvelut, perusymmärrys eläinbiologiasta tai taudeista ) on yhteydessä eläinten hyvinvointiin. Esimerkiksi pohjoismaissa voi olla aivan eri resurssit järjestää systemaattinen eläintenhoitojärjestelmä kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja toisaalta molempia alueita (tai jopa eri yhteisöjä) voivat rasittaa hyvin erilaiset vaikeudet. Se, että kaikilla olisi pystyttäisiin edistämään sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia (erityisesti maissa, joissa resursseja on vähemmän), vaatii paljon työtä eri tasoilla.
Lopuksi:
Koin, että etäopetuksesta huolimatta opetuksen laatu oli pääasiassa hyvä ja opetushenkilökunta oli sitoutunut yleisesti hyvin pedagogisesti luennointiin ja myös kurssilaisten omaa keskustelua haluttiin herättää. Myös monen opettajan kannustussanat ”riittävän hyvä on riittävän hyvä” oikeastaan kannustivat tekemään vieläkin paremmin, ja toisaalta kannusti ottamaan myös aivoja nollaavaa vapaa-aikaa itselle. Olen iloinen siitä, että pääsin opiskelemaan maisterintutkintoa juurikin Ruotsiin SLU:hun ja koulutus on antanut hyviä työkaluja oman työni tueksi, selkeyttänyt mitä haluan työlläni saavuttaa muiden hyväksi, ja valottanut sellaisiakin työmahdollisuuksia, joiden en tiennyt vielä vähän aikaa sitten olevan mahdollisia.
Eläinten hyvinvointi sekä ihmisen osallistuminen eläinten elämään on hyvin monimutkainen asia, jossa tarvitaan monia näkökulmia huomioivia tapoja ratkaista ongelmia. Ja se mitä nyt ajatellaan hyvänä eläintenpitona, voi olla tulevaisuudessa taas aivan kummastuttavaa, koska asenteet ja tutkittu tieto, kriittisyys ja moraalisen pohdinnan kehittyminen auttaa toivon mukaan ihmisiä näkemään perinteitä taas uudessa valossa ja tekemään parempia valintoja vieläkin enemmän eläinten hyvinvoinnin arvot mielessään. Toivoisin todella, että vielä joskus tulevaisuudessa Suomeenkin saataisiin vielä enemmän korkeakoulutasoista etologian ja eläinten hyvinvoinnin opetusta, jopa omana oppiaineenaan tai omina kurssimoduuleinaan eri alojen opiskelijoille tai ammattilaisille.
Nyt aikani kuluu viimeisten kurssien, graduni ja töiden kanssa. Aloitin kesällä graduni hevosten tunnetiloihin ja käyttäytymiseen liittyen. Kunhan graduni valmistuu keväällä, teen siitä luultavasti myös tiivistelmän suomeksi. Alkusyksystä syvennyin lisää eläinten hyvinvointiin ja eläinten suojeluun ja kevätkaudella aloitan eläinten hyvinvoinnin valvonnan kurssin, joka sisältää myös mukavasti käytännön mahdollisuuksia. Lisää niistä myöhemmin!
Ekstraa: Hakuprosessi
SLU:hun voi hakea opiskelemaan kahdessa hakuerässä. Ensimmäinen erä on loka-tammikuussa ja toinen maalis-huhtikuussa. Hain itse opiskelemaan keväällä 2020. Yleisiin pääsyvaatimuksiin kuuluu vähintään kandidaatin tutkinto 180 op sekä 90 op alaan liittyvistä tutkimusaloista (mm. biologia, hevostieteet, eläintieteet, eläinlääketiede, klinikkaeläinhoidon ala, maataloustieteet). Itselläni oli koulutustaustana Kpedun eläintenkouluttajan (AT eli ammattitutkinto) opinnot sekä Itä-Suomen yliopiston (UEF) luonnontieteiden kandidaatin tutkinto (Biolääketiede, 180 op). Koulutustaustastani voi lukea lisää kotisivuillani: https://hetarautiainen.wordpress.com/heta/ . SLU on myös yhteistyöyliopistona Suomen muutamiin yliopistoihin vaihto-opintoja ajatellen (sille eri aikataulut).
Omalla kohdallani tausta ei siis ole ihan täysin edellä mainituilta aloilta, joten käytin mahdollisuuden täydentää hakemustani mm. motivaatiokirjeellä, suosituskirjeillä sekä täydentävän osaamisen kirjeellä, jossa esitin mitä ja missä olen opiskellut, muuten kehittänyt osaamistani sekä verkostoitunut alan ammattilaisten tai tutkijoiden kanssa (mm. luennot, kurssit, työkokemus omasta yrityksestäni sekä edellisiltä työnantajiltani, tieteelliset konferenssit). Liitteeksi lisäsin myös kaikki todistukset ja muut todistukset. Haku Ruotsiin tehdään Universityadmissions -sivustolla (https://www.universityadmissions.se/intl/start), josta löytyy kaikkien oppilaitosten tutkinto- ja kurssitarjonta. Jo enne haun alkamista minulla oli valmiina kaikki viralliset käännökset mitä tarvitsin erinäisistä todistuksista.
Tulokset tulivat vasta heinäkuussa ja odotus oli aika pitkä ja jännittävä. Epäilin myös useaan otteeseen, ettei minua hyväksyttäisi. Kuitenkin heinäkuussa pääsin viimein katsomaan järjestelmästä, että onnekseni minut oli hyväksytty koulutusohjelmaan! Itkun ja naurun seasta yritin sisäistää asiaa ja selasin sivua monta kertaa, jotta olin varmasti ymmärtänyt oikein. Opiskelupaikan varmistumisen myötä minulla oli pari viikkoa aikaa muuttaa Ruotsiin. Päätös oli kuitenkin ehdollinen, eli minun piti toimittaa kandidaatin tutkintotodistukseni virallisen käännöksen kopio kaksi viikkoa opintojen alkamisesta, jotta saisin pitää opiskelupaikkani. Olin juuri kesän 2020 alussa valmistunut alemmasta korkeakoulututkinnostani ja tutkintotodistusten kirjaamisessa sekä lähettämisessä oli todella iso ruuhka. Sain kuitenkin todistukset Ruotsiin ajoissa postissa (iso kiitos UEFin toimistolle siitä).
Etologian, eläinten hyvinvoinnin ja eläinetiikan lukuvinkkejä englanniksi:
- Jennifer Brown, Yolande Seddon and Michael Appleby: Animals and Us -50 years of Applied Ethology (avoin pääsy) https://www.wageningenacademic.com/doi/book/10.3920/978-90-8686-828-5
- Paul Martin, Patrick Bateson: Measuring behaviour -An introductory guide
- Birte L. Nielsen: Asking Animals – An Introduction to Animal Behaviour Testing
- Per Jensen: The Ethology of Domestic Animals
- David Fraser: Understanding Animal Welfare
- Donald Broom & Andrew Fraser: Domestic Animal Behaviour and Welfare
- Donald Broom: Sentience and Animal Welfare
- Michael Appleby: Animal Welfare
- Marian Stamp Dawkins: The Science of Animal Welfare: Understanding What Animals Want
- Joy A. Mench: Advances in Agricultural Animal Welfare
- What is Animal Welfare (Animal Welfare Foundation): https://www.animalwelfarefoundation.org.uk/research/what-is-animal-welfare/
- Helena Röcklinsberg: Animal Ethics in Animal Research
- Peter Sandoe & Stine Christiansen: Ethics of Animal use
- Verkkolukemista eläinten moraalisesta statuksesta jne (Stanford Encyclopedia of Philosophy): https://plato.stanford.edu/entries/moral-animal/
- Hewson, Caroline J. “What is animal welfare? Common definitions and their practical consequences.” The Canadian veterinary journal = La revue veterinaire canadienne vol. 44,6 (2003): 496-9.
- Keeling L, Tunón H, Olmos Antillón G, Berg C, Jones M, Stuardo L, Swanson J, Wallenbeck A, Winckler C and Blokhuis H (2019) Animal Welfare and the United Nations Sustainable Development Goals. Front. Vet. Sci. 6:336. doi: 10.3389/fvets.2019.00336 https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fvets.2019.00336/full
Eläinkoulutus Heta Rautiainen 