Olen Eläintenkouluttaja (AT) Heta Rautiainen, tarjoan hevosten ja koirien kouluttamisen ja eläintuntemuksen palveluita tavoitteenani edistää ihmisten ja eläinten yhteistä arjen sujuvuutta tarjoamalla tutkittua tietoa eläimistä.
Lähtökohtina toiminnassani ovat eläin- ja asiakaslähtöisyys, vastuullinen tiedon välitys sekä eri hyvinvoinnin tekijöiden huomiointi. Ymmärtämällä tutkittua tietoa eläinten käyttäytymisestä, oppimisesta ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä voidaan luoda positiivisiin kokemuksiin perustuva pohja sujuvaan yhteiseloon. Haluan tarjota apua eläinten kouluttamisen taitojen harjaannuttamiseen, arjen sujuvuuden edistämiseen, ongelmatilanteiden ratkaisuvaihtoehtoihin sekä informaatiolähteiden luotettavuuden arviointiin. Tarjoan neuvonantoa siihen, millainen eläin hevonen tai koira on, mitä ne lajina tarvitsevat päivittäiseen ympäristöönsä voidakseen hyvin, ja autan kartoittamaan eläinten yksilöllisiä tarpeita.
Olen sitoutunut Suomen eläintenkouluttajat ry:n eettisiin sääntöihin , joka velvoittaa muun muassa asiakkaiden ja heidän eläintensä hyvään kohteluun, vastuulliseen ohjeistukseen sekä vaitiolovelvollisuuteen. Jos en osaa auttaa jossain asiassa, pystyn tarvittaessa suosittelemaan asiaa paremmin tuntevan kollegan apua.
Tällä hetkellä (2020->) opiskelen Ruotsissa etologiaa (eläinten käyttäytymisen tiede) ja eläinten hyvinvointia Ruotsissa (Svergies Lantbruksuniversitet, Uppsala). Tarjoan Suomeen etäluentoja ja Suomessa ollessani koulutusta paikan päällä. Palveluihini kuuluvat yksilö- ja ryhmäohjaukset, luennot sekä koulutuspalvelut yrityksille ja oppilaitoksille. Takanani minulla on yli 10 vuoden aikana kertyneet työ-, harrastus- ja kilpailukokemukset eläinten parissa, mutta arvoihini kuuluu myös osaamiseni ja tietopohjan jatkuva päivittäminen ammattilaisten ja tutkijoiden tarjoamilla kursseilla Suomessa ja ulkomailla sekä moniammatillinen verkostoituminen. Olen opiskellut myös Biolääketiedettä (LuK, UEF).
Alla olevien linkkien takaa kerron lisää osaamisestani sekä tarjoamistani palveluista.
Miksi eläintiede?
TIETEELLINEN TIETO TOIMII TUKENA JA HEIJASTELUPOHJANA ARJEN KÄYTÄNNÖN TILANTEILLE.
Hiljalleen kertyvä eläintieteellinen tutkimusnäyttö auttaa realistisen käsityksen mm. eläimistä lajeina ja niiden tarpeista, terveydestä, oppimisesta ja käsityskyvystä suhteessa muuhun maailmaan, ei esimerkiksi kognitiota tai tunteita liioitellen eikä vähätellen. Voimme myös tukeutua luotettaviin selitysmalleihin eläinten käyttäytymisestä ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa.
Eläinten kanssa toimimisella on pitkät käytännön osaamiseen liittyvät perinteet. Vaikka historian saatossa on syntynyt havaintoja ja käytäntöjä, jotka voivat vielä tänäkin päivänä olla ainakin osittain valideja, tulee tutkittu tieto avuksi oman tietämyksen tarkistamisessa ja päivittämisessä.
Tieteellinen tieto voi osaltaan myös muokata moraalisia käsityksiämme siitä, mitä on eläinten hyvä elämä ja millainen kohtelu eläimiä kohtaan on oikeutettua. Moraaliseen ja kriittiseen ajatteluun tukeutumalla voimme käyttää tutkittua tietoa hyödyksi ja arvioida mitkä käytännöt ovat säilyttämisen arvoisia, mitä voisimme muokata paremmaksi ja mistä ehkä jopa luopua.
Tiede auttaa meitä ymmärtämään mikä on eläimen näkökulmasta tärkeää tai potentiaalisesti haitallista. Yhdistämällä tämän tilannekohtaiseen osaamiseen voimme tehdä parempia valintoja eläinyksilöille.
Ymmärtämällä eläinten lajityypillistä käyttäytymistä ja lajityypillisiä käyttäytymistarpeita osaamme tulkita käyttäytymistä tilannekohtaisesti mahdollisimman vähällä virhetulkinnalla sekä luoda lajin tarpeita täyttävät elinolot.
Ymmärtämällä mm. motivaatiota, sekä eläinten kykyä luoda assosiaatioita ja oppia seuraamuksista (klassinen ja operantti ehdollistuminen) voimme opettaa hyödyllisiä taitoja.
Kun tunnistamme eri tunnetiloihin liittyviä eleitä, voimme muokata ympäristöä ja omaa toimintaamme niin, että eläin kokisi positiivisia tunteita kanssamme. Voimme myös tunnistaa eläimen epämukavuutta ja pelkoa sekä ennaltaehkäistä tarpeetonta negatiivisten tunnetilojen toistumista ja pitkittymistä.
Esimerkiksi isojen kuin pientenkin eläinten hoito ja lääkitseminen sujuu turvallisesti ja mahdollisimman vähällä negatiivisella psyykkisellä haitalla, kun koulutus toteutetaan asteittain pelkokynnyksen alapuolella ja koulutuksessa hyödynnetään positiivisia kokemuksia lisääviä resursseja, kuten rapsutuksia, leikkiä tai ruokaa. Kuvassa hevonen oppii ottamaan itse ruiskun suuhunsa, helppoa lääkitsemistä!
Eläimen motivaatio ei ole eläimen ominaisuus vaan se vahvistuu onnistumisissa ja vuorovaikutuksessa
Eläimet voivat oppia joka tilanteesta jotain tarkoituksella tai tahattomasti. Oppimisen ja käyttäytymisen motivaattoreiden perusasioiden ymmärtäminen vahvistaa ihmisen valmiuksia vahvistaa tietoisesti haluttua käyttäytymistä ja tunnetiloja. Hyödyllisten taitojen oppiminen on tehokasta rennon aktiivisessa mielentilassa ja hyvien toistojen myötä tärkeät taidot voivat kehittyä myös virheiden tekemisestä huolimatta. Kouluttamisen tekniikoita kannattaa harjoitella pienissä erissä ammattilaisen ohjauksessa.
Kun halutaan muokata eläimen toimintaa ja tunnetilaa haluttuun suuntaan, puhutaan käytöksen vahvistamisesta. Nopeiten käytös muokkautuu pilkkomalla tavoite helposti saavutettaviin välitavoitteisiin ja vahvistamalla ensin pieniä yrityksiä kohti tavoitetta. Kun eläimen toiminnasta seuraa jotain kannattavaa, se haluaa tehdä asian myös toiste.
Operantin ehdollistumisen mekanismien mukaan käytös lisääntyy, kun eläimen toimiessa halutusti A) jotain lievästi epämiellyttävää (kuten paine) otetaan pois, = negatiivinen vahvistaminen tai B) eläin saa toiminnasta jonkun palkkion/ resurssin (esim. rapsutuksia, leikkiä tai ruokaa) (positiivinen vahvistaminen)
Kouluttaminen on prosessi
Suunnittelu: Mikä on pitkän aikavälin tavoite taidon suhteen? Mitä eläimen ja itsen tulisi toimia ja missä tunnetilassa?
Isomman tavoitteen pilkkominen pienempiin välitavoitteisiin. Mikä on oman ja eläimen osaamisen lähtötaso, minne mennään? Mitä lisäosaamista tarvitaan? Mikä on helpoin palkittava askel kohti tavoitetta? Muun muassa käytöksen aikaansaamiseen ja muokkaamiseen, tottumiseen tai herkistämiseen on monia eri keinoja.
Uuden asian kouluttaminen on hyvä aloittaa rauhallisessa tilanteessa minimaalisilla häiriötekijöillä. Tällöin huomio on helppo pitää opeteltavassa asiassa. Positiiviset seuraamukset ja useat onnistumiset luovat motivaatiota ja edistävät taidon sujuvuutta. Riittävä tauottaminen auttaa jaksamaan.
Kehitystä on helppo seurata selkeiden mittareiden avulla ja tehdä tarvittaessa muutoksia suunnitelmaan.
Taitojen luotettavuus kehittyy yleistämisen seuraamisesta. Yleistämisessä samaa taitoa vahvistetaan taas helposta vaativampaan tasoon mm. eri paikoissa, eri häiriöiden läsnäollessa, eri ihmisten kanssa. Koulutuksen johdonmukaisuudesta ja yhteneväisyydestä olisi hyvä sopia muiden eläintä hoitavien kanssa.
Ennen kuin alkaa kouluttaa, on hyvä hahmottaa kouluttamiseen vaadittavan työn määrä sekä omat ja hevosen aikaisemmat taidot liittyen harjoiteltaviin osa-alueisiin. Pienet yksittäiset taidot tutussa paikassa, kuten istumisen opettaminen koiralle tai jalan nostaminen ja ylhäällä pitäminen hevoselle vievät nopeimmillaan 10-30 minuuttia taukoineen. Mitä enemmän yksittäisiä eri taitoja lopullinen tavoite sisältää, sitä paremmin kannattaa varata aikaa (päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia) eri osa-alueiden harjoitteluun ja yleistämiseen sekä antaa eläimen fyysisten ja psyykkisten valmiuksien kehittyä rauhassa. Läsnä olo vuorovaikutukselle arkisten yhteisten tilanteiden aikana mahdollistaa hyödyllisten taitojen vahvistamishetkien huomaamisen ja eläimen palkitsemisen. Eläin viestii paljon kanssamme: onko tilanne kannattavaa vai ei, aiheuttaako tilanne korkeaa vai matalaa virettä, negatiivista vai positiivista tunnetta (lähestyminen, välttely, eleiden jännityneisyys vs. rentous, eri eleet).
Ratsastus on yksi esimerkki vuosien mittaisesta, monia hevoselle luontaisesti vaikeuta osia sisältävästä prosessista. Pohjalla tärkeää ovat tottuminen ja rento suhtautuminen ympäristöön, ihmisiin ja varusteisiin sekä yksi kerrallaan opetetut avut, jotka hevonen tunnistaa hyvin. Vaikka hevoset joskus jännittyvät, on riittävä rentous tavoiteltava lähtökohta. Fyysisen kunnon osa-alueiden asteittainen harjoittaminen tehtävien avulla kehittyy asteittain vuosien aikana. Mielen rentous auttaa keskittymään tehtävään ja kehon kannattelussa tärkeiden tukilihasryhmien aktivointiin. Pakovalmiudessakin oleva hevonenkin voi suorittaa paljon pyyntöjä, mutta pitkällä aikavälillä jännittyminen muokkaa hevosta käyttämään kehoaan epäergonomisella tavalla ja vahvistaa pelkoon ja stressiin liittyviä muistireittejä aivoissa.
Eläinkoulutus Heta Rautiainen 